Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä 2008

Olipa kerran, kauan kauan sitten kuningatar, joka toivoi enemmän kuin
mitään muuta maailmassa omaa lasta. Hän toivoi omaa prinsessaa, jonka
huulet olisivat kuin ruusunlehdet, hiukset mustat kuin ebenpuu ja iho
valkea kuin lumi. Kuningatar synnyttikin prinsessan, ja tyttö sai nimekseen
Lumikki. Mutta kuningattaren onni jäi lyhyeksi, sillä kuningatar kuoli pian
synnytyksen jälkeen.

Kun vuosi oli kulunut, yksinäinen kuningas meni uusiin naimisiin. Uusi
kuningatar oli kaunis, mutta myös julma ja kateellinen eikä hän sietänyt
ajatusta, että joku olisi häntä kauniimpi. Kuningattarella oli oma taika-
kuvastin, jolle hän joka päivä esitti saman kysymyksen: "Kerro, kerro,
kuvastin, ken on maassa kaunehin?".

Vuosien kuluessa Lumikki kaunistui päivä päivältä. Kuningatar pelkäsi,
että Lumikista kasvaisi häntä kauniimpi. Niinpä hän pakotti Lumikin
pukeutumaan rääsyihin ja työskentelemään piikana. Joka päivä Lumikki
unelmoi prinssistä, joka jonain päivänä tulisi ja veisi hänet linnaansa
pilvien ylle. Eräänä päivänä linnan pihalle ratsastikin prinssi ja rakastui
Lumikkiin ensi silmäyksellä. Kuningatar muuttui kateudesta vihreäksi ja
käski metsästäjän surmata Lumikin. Metsästäjä vei Lumikin syvälle
metsään, muttei kuitenkaan voinut surmata noin suloista tyttöä.

Seikkailu vie Lumikin metsän sydämeen – hassujen timanttikaivos-
kääpiöiden mökille. Kääpiöiden, Viisaan, Vilkkaan, Ujon, Lystikkään,
Jörön, Nuhanenän ja Uneliaan, luota Lumikki sai suojan, ettei paha
kuningatar löytäisi häntä.

Sillä välin linnassaan kuningatar sai selville, että Lumikki olikin elossa.
Metsästäjä oli pettänyt hänet, joten kuningatar päätti itse tappaa Lumikin.
Vanhaksi ja rääsyiseksi noidaksi pukeutuneena hän lähti kääpiöiden mökkiä
kohti, mukanaan punainen ja herkullinen, mutta sitäkin myrkyllisempi
omena. Jos omenasta haukkaisi edes pienen palasenkin, kaatuisi heti
kuolleena maahan.

Lumikki ei pystynyt vastustamaan herkullisen näköistä omenaa. Kääpiöt
surivat elottoman näköistä Lumikkia ja rakensivat hänelle lasiarkun, jonka
kantoivat metsän keskelle. Kääpiöt vartioivat arkkua yötä päivää.

Pitkän ajan kuluttua, sattui eräänä päivänä prinssi kuulemaan kauniista
Lumikista, joka makasi lasiarkussa. Prinssi ratsasti metsään ja näki rakasta-
mansa tytön. Prinssin suudeltua Lumikkia, Lumikki avasi silmänsä, kuin
olisi herännyt syvästä unesta. Rakkauden ensisuudelma oli voittanut myrkky-
omenan taian. Yhdessä prinssinsä kanssa Lumikki ratsasti satulinnaan,
pilvien ylle ja elivät siellä onnellisina elämänsä loppuun asti.